tiistai 29. huhtikuuta 2014

Like Pokkari
FC Kynä Futistarinoita
Ensimmäisen kerran tekstit on julkaistu vuonna 2003-2004 Futari-lehdessä
Painos: 2006 Gummerus Kirjapaino Oy
Sivumäärä:121        


 MIKSI: Koulussa sain tehtäväksi lukea jonkun novelli kokoelman ja valitsin muiden joukosta FC Kynä Futistarinoita. Valitsin sen siksi, koska olen itse pelannut jalkapalloa jo useamman vuoden ja se on lähellä sydäntäni. Novelli oli hyvä ja pidin siitä todella paljon eikä lukeminen teettänyt vaikeuksia, kun aihe on mieleinen.            

Kirjan aiheena on siis jalkapallo. Maailman suosituin urheilulaji tai niin kuin futarit sanomme "kuningaslaji". Kokoelmassa FC kynän pelaajat kertovat omia kokemuksiaan jalkapallosta. FC Kynä on siis kirjailijoiden oma harrastejoukkue.      

      " Jokaisella jalkapallolla on kerrottavana oma tarinansa. Mistä tulin, minne menen, millaiset jalat ovat minua potkineet, kuinka tarkkoja puskuja minuun on osunut ja ennen kaikkea kuinka monta maalia minulla on tehty"          
(novelli kokoelman takakansi)          

FIILIS: Joihinkin tarinoihin oli helppo samaistua, koska itselleni on käynyt useasti esimerkiksi niin, että vaikka on harjoitellut ahkerasti ei silti pääse aina niin sanottuun starting eleveniin eli avauskokoonpanoon ( FC vaihtopenkki). Tarinat olivat mielestäni huvittavia ja mukavia ja lukukokemuksena kokelma oli mainio. Joitakin tarinoita oli toki hieman vaikea ymmärtää, koska slangit ja murteet eivät ole minulle kovinkaan tuttuja. Ne eivät kuitenkaan vaikuttaneet kirjan kiinnostavuuteen tai lukukokemukseen.    
4½/5   

                      


perjantai 25. huhtikuuta 2014

Perjantain 25.4 tehtävät.

TEHTÄVÄ1.    
Tragedia eli murhanäytelmä on näytelmäkirjallisuuden muoto, jossa tarinan henkilöille tapahtuu murheellisia asioita.     

    Komedia eli huvinäytelmä. Aikaisemmin tarkoitettiin tarinaa, jossa on onnellinen loppu, mutta nykyään se tarkoittaa humoristista näytelmää tms.      

    Farssi tarkoittaa komediaa, jossa hauskuus ilmenee väärinkäsityksinä, salaisuuksina tai absurdeihin tilanteisiin. Yleensä loppua kohti kiihtyvä juoni. 

   Parenteesi tarkoittaa näyttämö ohjetta.

   Dramaturgia tarkoittaa näytelmäteoriaa, -oppia tai -tiedettä. Yleensä tarkoittaa tekstin muuttamista draamaksi tai esitykseksi.  

  Draaman kaari (sen osat) = muodostuu osista, jotka täydentävät toisiaan. Sen osia ovat: esittely, nouseva toiminta, huippukohta, laskeva toiminta sekä loppuratkaisu.    


TEHTÄVÄ2.  ( S.52 A,B,C)       

A) Näytelmät kertovat tarinansa lavastuksella, puvustuksen, valaistuksen sekä musiikkinsa avulla. Kertovat tekstit taas kertovat tarinansa henkilöiden, tapahtumien  ja puheen avulla.            

B) Lavasteet, puvut, valaistus ja musiikki. Myös video-, valo- ja äänitehosteet.    

C) Kuunnelmat ja elokuva- ja tv-käsikirjoitukset.              



TEHTÄVÄ3.        

Tehtäväkirja s. 52-55 teht. 1 ja 3        

1A) Draama herättää kiinnostusta median seuraajissa ja sen käyttäjiä, joten median suunnittelijat ja toteuttajat hyödyntävät sitä. Se myös kasvattaa suosiota ja lisää mielenkiintoisuutta
 
B) Joku tekee asiasta suuremman kuin se onkaan.            

C) joku kerjää huomiota itselleen suurentelemalla asioita ja aiheuttaa draamaa ja huomiota itselleen.          

D) Teos on yhtäaikaa dramaattinen ja koskettava. Siinä tapahtuu vakavia ja nopeita käännöksiä, jotka koskettavat ihmisiä ja herättävät erilaisia tunteita, Esimerkiksi viha, suru ja rakkaus.          

3A) Teatteriesityksen kustannus on ollut huonoa. Puvustus on jäänyt puolittaiseksi ja sitä ole pidetty tärkeänä osana. Näyttelijän on vaikea toteuttaa roolinsa epämukavissa vaatteissä. Myös arvokkuus tunto voi vähentyä näyttelijän mielessä.      

B) Myös suurista vatteista saa hutaistun ja epätärkeän kuvan. Vatteet eivät ole olleet tärkeitä ja niihin ei ole panostettu. Näyttelijän voi olla haastavaa näytellä liian suurissa vaatteissa. Katsojien on myös vaikea nähdä selkeästi kehonkieltä ja liikkeitä, joita näyttelijä esittää.           

C) Näyttelijän ensivaikutelma olisi huomiotaherättävä, varsinkin, jos puvustuksen väritys ei liittyisi näyttelijän rooliin.Siitä saisi hämmentävän kuvan, ja vaatteet vaikuttaisivat nopeasti valituilta, eikä niihin olisi käytetty aikaa.    

À la Niko Pienmunne